13–19, Kun iho huutaa apua

Kaikki tässä on airbrushia, ja lähes kaikki on kuvattu niin läheltä, ettei iho ole enää kasvot vaan pinta. Ruudun täyttää tasainen persikanvärinen pinta, jota täplittää säännöllinen ruudukko tummia avoimia huokosia, lähempänä painokangasta kuin muotokuvaa, ja niiden seassa on tulehtuneita punaisia näppyjä. Puhdistusaine valuu pinnan yli paksuina vaaleina noroina, toisella kerralla koko pinta muuttuu harmaaksi ja violetiksi ja sen yli murtuu valkoisia vaahtomuotoja, ja sitten sormenpää vetää voidetta huokosten yli, jotka ovat nyt pieniä ja vaaleita. Väite esitetään kokonaan piirtämällä sama ihoneliö yhä uudelleen, keino joka on piirroksen mutta ei kameran ulottuvilla, joten kertojaäänen tarvitsee vain nimetä kaksi vaihetta, ”pesuneste pesee puhtaaksi” ja ”ja voide hoitaa syvältä”. Pullo ja tuubi on tehty samalla airbrushilla kovine huippuvaloineen, ja ne kallistuvat kuvaan ylälaidasta. Elokuva päättyy tuotesarjaan riviin aseteltuna vaalealla pohjalla: kotelo, pullo, tuubi, puikko ja annospussi. Teini-iän aknen suurentaminen televisioruudun kokoiseksi on karu asia asettaa katsojan eteen, eikä elokuva pehmennä sitä.