Lyhytelokuvat

Lapsuuden hajanaiset jäänteet, jotka väijyvät yhä aikuisen tietoisuudessa, ovat kipeä ja häiritsevä voima. Aavemainen pikkutyttö koputtelee naisen tajuntaan kerta toisensa jälkeen, vaatii huomiota, palauttaa mieleen lapsuuden traumaattisen tapahtuman ja vääristää näin hänen kokemuksensa nykyhetkestä.

Samassa kuvassa ovat rinnakkain paperimassanuket, piirrosanimaatio, tietokoneanimaatio ja kevyesti muokattu näytelty kuva. Ovi paukahtaa kiinni tai katse osuu peiliin, ja nykyhetki romahtaa menneisyyteen.

Marjut karsasti lapsena ja muistaa äitinsä hajamielisen, surullisen tavan katsoa hänen lävitseen. Elokuvan aavemainen lapsi on versio tuosta aiemmasta minästä.

Vaikuttava teos, joka onnistuu horjuttamaan tarinankerronnan, animaation ja elokuvan vakiintuneita määritelmiä.

Tampereen elokuvajuhlien tuomaristo, 5. maaliskuuta 1997

Animaatio herättää henkiin torjutun ja läpinäkyvän lapsen ja pakottaa katsojat todella näkemään hänet, ei vain silmillään.

Frames Cinema Journal, elokuvan haptisesta katsojuudesta

Se on kuin potku munuaisiin.

Thomas Basgier, Animation World Network Magazine, 2. heinäkuuta 1997

Se oli hirveän ahdistavaa, koska ihmisiin ei saa sitä kontaktia. Äidilläni oli sellainen hyvin masentunut ja surullinen tapa katsoa minun lävitseni.

Marjut Rimminen, lapsuutensa karsastuksesta, elokuvan tekemisestä käydyssä keskustelussa

• 🏆 Grand Prix, 1997 Tampereen elokuvajuhlat
• 🥈 2. palkinto, paras tietokoneavusteinen animaatio, 1997 Los Angeles World Animation Celebration
• 🥈 Tuomariston erikoispalkinto, 1997 Krakovan kansainvälinen lyhytelokuvafestivaali
• 🥇 The Grand Animation Prize, 1997 Vila do Conden lyhytelokuvafestivaali
• 🥇 1. palkinto, 1997 Fantoche-animaatiofestivaali
• 🥉 Kunniamaininta parhaasta animaatiosta, 1997 Draman kansainvälinen lyhytelokuvafestivaali
• Finalisti, 1998 British Animation Awards
• 🥇 Directors' Choice -palkinto innovatiivisimmasta animaatiotyöstä, 1998 Images Festival, Toronto

Tahra sai alkunsa todellisesta uutisesta, joka kertoi itsemurhaa hautovista, kahdeksissakymmenissä olevista kaksosista. Se on synkkä perhetrilleri, joka yhdistää piirrosanimaatiota, nukkeanimaatiota, pikselaatiota ja näyteltyä kuvaa ja punoo niistä insestin ja juonittelun klaustrofobisen verkon.

Tutkielma insestistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ydinperheen sisällä. … Animaattorien freudilainen kyky paljastaa taitavasti naamion takana piilevät vaikuttimet on yksi tämän taiteenlajin suurista vahvuuksista. Animaatio pystyy käsittelemään vaikeita ja arkoja aiheita poikkeuksellisen kevyesti ja tarkkanäköisesti.

Jeanette Winterson, Sight and Sound, lokakuu 1992

Mielikuvituksellinen animaatiosatu perhe-elämän siunauksista: kateudesta, insestistä, murhasta. Siinä on Edward Goreyn tarinoiden koko pahaenteinen yksinkertaisuus, ja se on juuri sellaista, mitä levittäjien pitäisi poimia uusien pitkien elokuviensa alkukuvaksi.

Waldo Lydecker, Time Out, 31. heinäkuuta 1991

Tämä on minulle eräänlainen ristiretki. Heti kun löysin animaation, aavistin, että se pystyy käsittelemään elämän monimutkaisia asioita, ja vieläpä vahvemmin kuin näytelty elokuva. Me otamme animaation vastaan eri tavalla. Koska animaatio ei ole todellista, se voi vietellä katsojan katsomaan jotakin, mitä hän ei mielellään katsoisi, ja yltää silmiä syvemmälle, suoraan katsojan tunteisiin.

Marjut Rimminen, Edwin Carelsin haastattelu, Annecy 1993

• 🥈 Tuomariston erikoispalkinto, 1992 Hiroshiman kansainvälinen animaatiofestivaali
• 🥈 Tuomariston erikoispalkinto, 1992 San Franciscon kansainvälinen elokuvafestivaali

Salasana: Marjut. Elokuva sisältää aineistoa, jonka oikeudet on rajattu.

Suomi selvisi toisesta maailmansodasta skitsofreenisessa tilassa: itsenäisyys oli säilynyt kahdessa sodassa Neuvostoliittoa vastaan, mutta virallisesti maa oli päätynyt häviäjien puolelle. Elokuva tutkii sodanjälkeistä sopeutumista viidessä jaksossa ja tarkastelee, kuinka isät kamppailivat siviilielämän kanssa rintamalta palattuaan, samalla kun äidit ottivat kodin ohjat käsiinsä.

Latautunut ja syvästi henkilökohtainen luova yhteistyö säveltäjä ja kanssaohjaaja Päivi Takalan kanssa. Se astuu kaihtamatta sukupolvien välisten suhteiden, historiallisen muistinmenetyksen ja ihmissydämen salaisten aikeiden latautuneelle maaperälle.

Mark Webber, Secret Cinema, maaliskuu 2007

• Kansainvälinen ensi-ilta, 2007 IDFA, Amsterdamin kansainvälinen dokumenttielokuvafestivaali

Animaatiodokumentti, joka perustuu Josie O'Dwyerin tositarinaan ja jossa hän itse kommentoi tapahtumia omalla äänellään. Elokuva näyttää, mikä tuhoisa vaikutus laitoksella ja vankilalla on nuoriin tyttöihin, jotka suljetaan niihin ”oman turvallisuutensa tähden”.

Some Protection -elokuvan vaikuttavuus perustuu paljolti hänen kykyynsä tavoittaa visuaalisesti ja kineettisesti päähenkilön, Josie O'Dwyerin, mielialat, tunteet ja tuntemukset, kun tämä kertoo tositarinaa kokemuksistaan laitoksessa ja vankilassa.

James Leahy, The Guardian, 5. marraskuuta 1987

Yleisesti oletetaan, että dokumentti on griersonilaista karheutta, Flahertyn faktaa ja Wisemanin viisautta, mutta silloin unohdetaan animaatioelokuvan rikas ja monimuotoinen dokumenttiperinne. Winsor McCayn elokuvasta Sinking of the Lusitania Marjut Rimmisen subjektiivisen dokumentin Some Protection kautta Jan Svankmajerin elokuvaan The Death of Stalinism in Bohemia. Animaatio on dokumentoinut henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia, jotka ovat muovanneet maailmaa.

Dr Paul Wells, luento National Film Theatressa, marraskuu 1996

Animaattorina olen parhaimmillani omassa huoneessani, eräänlaisessa eristyssellissä. Kun Josie sanoo, että ainoa tapa paeta kauheaa todellisuutta oli upota omaan päähänsä, ymmärsin sen oikein hyvin.

Marjut Rimminen, Jayne Pilling, Women and Animation, BFI

• Finalisti, paras elokuva, 1988 British Animation Awards
• Finalisti, paras ääniraita, 1988 British Animation Awards

Suomalainen stop motion -tekniikalla toteutettu lasten televisiosarja Hannele Huovin kirjojen pohjalta. Nallet Urpo ja Turpo asuvat lastenhuoneen kirjahyllyssä ja ahmivat kirjoja, etenkin klassikoita.

Ohjaajana Marjut halusi korostaa karhujen mielikuvitusta ja kuvata niiden näkemän maailman lapsen silmien korkeudelta. Jokainen jakso alkaa kirjahyllystä ja rakentaa muun lastenhuoneen uudelleen joksikin aivan muuksi. Pino puhdasta, viikattua pyykkiä muuttuu prinsessan patjapinoksi, tussilla töhrityt rakennuspalikat linnan päätorniksi, ja muovisaha ja keittiöpyyhkeestä tehty esiliina riittävät sairaalaksi. Kuvitellut maailmat rakennetaan siitä, mitä matolla sattuu jo olemaan.

Animaatiossa Marjut antoi karhuille eri rytmin. Turpo, punainen karhu, hyppää ennen kuin ehtii ajatella: spontaania toimintaa ja alituista liikettä. Urpo, harmaa karhu, on mietteliäs, herkkä ja mielikuvitukseltaan vilkas. Turpo syöksähtelee asennosta toiseen; Urpo viivähtää, katsoo, harkitsee.

Lapsille ei tarvitse puhua hitaasti ja kovaa. Pienten ajatukset liikkuvat nopeasti ja kaikkea muuta kuin suoraviivaisesti. Mielijohteesta hypätään asiasta toiseen hurjan vauhdikkaasti.

Marjut Rimminen, Kotiliesi, 4. lokakuuta 1996

Urpo ja Turpo ovat ehdottomasti Suomen hauskimmat karhut. Lapset ja aikuiset kriitikoita myöten ihastuivat ensin Hannele Huovin kirjoihin ja tänä syksynä niiden pohjalta tehtyyn animaatiosarjaan. Animaation tekijälle Marjut Rimmiselle sarja oli uusi haaste.

Kirsi Riipinen, Kotiliesi, 4. lokakuuta 1996

Urpo ja Turpo, parempi kuin Toy Story.

Ilta-Sanomat, elokuva-arvostelu, 1996

Varo: jos sinun on pakko sanoa ”En ole feministi, mutta…”, saatat hyvinkin huomata työntäväsi ukon reunan yli tai sohvan taakse, tilanteen mukaan.

Rimmisen feminismissä on leikkisä ja ironinen piirre; hänen elokuvansa osoittavat, kuinka hyvin kriittinen elokuva ja viihde on mahdollista yhdistää.

Ulrich Wegenast, Stuttgartin kansainvälisen animaatiofestivaalin retrospektiivi, huhtikuu 1998

• 🥈 Tuomariston erikoispalkinto, 1986 Cinanima-animaatiofestivaali, Portugali

Elokuvanteon pastissi, jossa näyttelijää valmistellaan viimeiseen ottoon. Sisaren ja veljen hirtehinen komediasketsi.

• 🥉 Kunniamaininta, 1973 Lyypekin pohjoismaiset elokuvapäivät

Mies ja nainen käyvät epätoivoista kamppailua synkkyyden ja toivon välillä.

Marjut Rimmisen ohjaama Silta on hienoimpia suomalaisia animaatioita kautta vuosikymmenten. Se on inhimillis-poliittinen satiiri sodasta ja rauhasta, optimismista ja pessimismistä. Se tarkastelee mustan huumorin keinoin todellisuutemme rajallisuutta. Se on epätoivon ja elämänuskon kamppailu, jossa kumpikaan ei voita, mutta elämä jatkuu.

Tampereen elokuvajuhlien retrospektiivi 1998

• 🏅 Valtion laatutuki, 1983

Marjutin tulkinta Grimmin veljesten sadusta. Yksi ITV:n Magic Mirror -antologian kolmestatoista lyhytelokuvasta. Sarjan tuotti Ragdoll Kellogg'sille, ja se esitettiin joulukuussa 1989.

• 🥇 Voittaja, 1989 Magic Mirror -satuanimaatiokilpailu (Kellogg's / ITV)

Osa kokeellisen animaation verkkosivustoa Absolut Panushka. Kaksikymmentäneljä animaattoria sai tehtäväkseen tulkita Absolut-pullon klassista siluettia kymmenessä sekunnissa, kukin omalla tunnusomaisella tyylillään. Se oli internetin ensimmäinen sivusto, jolla esitettiin kokeellista animaatiota. Absolut Marjut Rimminen on leikattu kooste kaikista kokeiluista, jotka Marjut teki sivustolle.

• 🥇 Joop Geesink -palkinto parhaasta kampanjasta, 1996 Holland Animation Film Festival, Utrecht
• 🥇 Paras internetiin tuotettu animaatio, 1997 Los Angeles World Animation Celebration
• Cool Design Award -finalisti, 1997 Cool Site of the Year
• 🥉 Kunniamaininta, 1997 Communications Art Interactive Design Annual

Neljän ohjelman sarja Channel 4:n Whose Choice? -ohjelmakokonaisuuteen, joka tehtiin, kun Englannin aborttilain muutoksesta tuli kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Virginian ja Anitan tarinat ovat kaksi ensimmäistä neljästä henkilökohtaisesta kertomuksesta, jotka kuvaavat erilaisia kokemuksia abortista.

Nuoret aikuiset tasapainottelevat nuoralla seksielämänsä ja aids/hiv-uhan välillä. Osa Unicefin Anijam-hanketta, johon neljätoista animaattoria teki kukin oman osuutensa.