Tahra sai alkunsa todellisesta uutisesta, joka kertoi itsemurhaa hautovista, kahdeksissakymmenissä olevista kaksosista. Se on synkkä perhetrilleri, joka yhdistää piirrosanimaatiota, nukkeanimaatiota, pikselaatiota ja näyteltyä kuvaa ja punoo niistä insestin ja juonittelun klaustrofobisen verkon.
Tutkielma insestistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ydinperheen sisällä. … Animaattorien freudilainen kyky paljastaa taitavasti naamion takana piilevät vaikuttimet on yksi tämän taiteenlajin suurista vahvuuksista. Animaatio pystyy käsittelemään vaikeita ja arkoja aiheita poikkeuksellisen kevyesti ja tarkkanäköisesti.
Jeanette Winterson, Sight and Sound, lokakuu 1992
Mielikuvituksellinen animaatiosatu perhe-elämän siunauksista: kateudesta, insestistä, murhasta. Siinä on Edward Goreyn tarinoiden koko pahaenteinen yksinkertaisuus, ja se on juuri sellaista, mitä levittäjien pitäisi poimia uusien pitkien elokuviensa alkukuvaksi.
Waldo Lydecker, Time Out, 31. heinäkuuta 1991
Tämä on minulle eräänlainen ristiretki. Heti kun löysin animaation, aavistin, että se pystyy käsittelemään elämän monimutkaisia asioita, ja vieläpä vahvemmin kuin näytelty elokuva. Me otamme animaation vastaan eri tavalla. Koska animaatio ei ole todellista, se voi vietellä katsojan katsomaan jotakin, mitä hän ei mielellään katsoisi, ja yltää silmiä syvemmälle, suoraan katsojan tunteisiin.
🏅 Tuomariston erikoispalkinto, 1992 San Franciscon kansainvälinen elokuvafestivaali
Tekijät
Kertoja
Chrissie Roberts
Teksti
Harriett Gilbert
Asiantuntija
Julia Vellacott
Suunnittelu
Christine Roche
Animaatio
Marjut Rimminen
Lisäanimaatio
Jeff Goldner, Heini Kauppinen
Animaatioassistentit
Gail Walton, Shelley McIntosh, Isabel Radage
Väritys
Sarah Strickett, Sam Padget
Tarkistus
Debra Thaine
Lavasteiden rakennus ja sähkötyöt
Dick Arnall
Hopeaseppä
Pierre Marchand
Animaatiokuvaus
Heather Reader Bob Godfrey Filmsillä
Valaisu ja kuvaus
Cathy Greenhalgh, Three Peach
Leikkaus ja ääni
Tony Fish, Peter Hearn Picturehead Productionsilla
Miksaus
Ian Selwyn Studio Soundilla
Musiikki
Dick Heckstall-Smith, Dave Moore, Verdi, Schumann
Tuottaja
Orly Yadin
Tuotanto
Smoothcloudin tuotanto Channel Four Televisionille
Levitys
Channel Four International
Esitykset ja lähetykset
Tampereen elokuvajuhlilla maaliskuussa 1992
Näyttelyssä Animation at the Cutting Edge, Barbican Art Gallery, Lontoo, 1992, jossa oli esillä elokuvan ja Some Protectionin töitä ja esityksiä
Arrows of Desire -ohjelmassa, brittiläisten lyhytelokuvien toisessa ICA-biennaalissa Lontoossa 1992; ohjelma kiersi kahden vuoden ajan yhdessätoista maassa
Esitetty Channel 4:llä 1992
Ohjelmassa A Salute to British Animation Jerusalemin 10. elokuvafestivaalilla, Israel, 1993
Annecyn animaatiofestivaalilla 1993
Esitetty televisiossa 17. elokuuta 1993, yhdessä Some Protectionin kanssa
Best of Hiroshima 92 -kiertueella, Cinémathèque québécoise, Montreal, tammikuussa 1993
Best of Hiroshima 92 -kiertueella, Museum of Modern Art, New York, tammikuussa 1993
Best of Hiroshima 92 -kiertueella, Pacific Film Archive, Berkeley, helmikuussa 1993
Best of Hiroshima 92 -kiertueella, Museum of Fine Arts, Boston, maaliskuussa 1993
Alkuperäisteoksia ja lavasteita Animation Plus -näyttelyssä yhdessä Some Protectionin kanssa; kolmentoista näyttelypaikan kiertue Glasgow’sta helmikuussa 1994 Lontooseen tammikuussa 1996
Ohjelmassa British Women Animate Tampereen elokuvajuhlilla 1995, yhdessä Some Protectionin ja En ole feministi, mutta… -elokuvan kanssa; Marjut antoi festivaalilla haastattelun YLE:lle
Brittiläisen animaation sadan vuoden retrospektiivissä Zagrebin animaatiofestivaalilla 1996
Alcalá de Henaresin elokuvafestivaalilla (Festival de Cine de Alcalá de Henares), Espanja, 2000
Brittiläisen animaation retrospektiivissä Annecyn animaatiofestivaalilla 2001
Jayne Pillingin kuratoimassa ohjelmassa Klassigerinnen ensimmäisellä Tricky Women -festivaalilla, Wien, 2001, yhdessä Many Happy Returnsin kanssa
Naisten tekemien animaatioelokuvien ohjelmassa AniMadrid-festivaalilla 2004, yhdessä Some Protectionin kanssa
Jayne Pillingin Animex International Festival of Animation -festivaalille kuratoimassa ohjelmassa Sexuality and Desire, Middlesbrough, 2005
Close-Up Film Centre11. joulukuuta 2022, Lontoo: neljä hänen elokuvaansa ohjelmassa Finnish/Female/Feminist Filmmakers, muun muassa Silta, Tahra ja Many Happy Returns, sekä Marjutin yleisökeskustelu; kuraattorina Ehsan Khoshbakht, esittelijänä Milja Mikkola, yhteistyössä Suomen Lontoon-instituutin kanssa
Paul Wells, Understanding Animation, Routledge, 1998. Tahra mainitaan naisellista estetiikkaa käsittelevässä luvussa (sivu 199).
”On harvinaista tavata ketään, joka on nähnyt Tahran eikä ole ollut siitä yksinkertaisesti mykistynyt.” Jayne Pilling (toim.), Women and Animation: A Compendium, British Film Institute, 1992. Kolmen sivun esittelystä Marjutista (sivut 37–40), jossa ovat mukana myös En ole feministi, mutta… ja Some Protection.
”Rimminen ja Roche käyttävät animaation kykyä ylittää näytellyn elokuvan tapa kuvata maailma sellaisenaan ja näyttää mahdollisuuden, että vääristymä muuttuu muodonmuutokseksi.” Karen Beckman, Mixing Memory and Desire, teoksessa Jayne Pilling (toim.), Animating the Unconscious: Desire, Sexuality and Animation, Wallflower Press, 2012. Kirjassa on elokuvasta kolme kirjoitusta: Beckmanin essee (sivut 187–192), Marjutin ja Christine Rochen haastattelut (193–198) ja Rochen luonnoskirjat (199–207). Ruth Hayes palaa elokuvaan sivulla 216. Ben Mitchell arvioi kirjan Skwiglyssä.
”Marjut Rimmisen ja Christine Rochen Tahra kertoo perheen vaikean historian identtisten kaksosten kaksoisnäkökulmasta. Sen hahmot ja kuvat ovat kekseliäitä mutta vailla sitä psykologista kaikupohjaa, joka herättäisi eloon sadun, jolla on äkillinen ja järkyttävä loppu.” Stephen Holden, Animated Inventiveness, The New York Times, 21. tammikuuta 1994. Arvio ohjelmasta The 24th International Tournée of Animation Angelika Film Centerissä, jonka pisin elokuva Tahra oli. Julkaistu uudelleen kokoelmassa The New York Times Film Reviews, 1993–1994.
Hannah Hamad, Feminist narratives, teoksessa The Encyclopaedia of Animation Studies, osa 4, Bloomsbury, 2025. Lukee Tahran synkkänä kertomuksena patriarkaalisesta perheväkivallasta ja perhetraumasta, kerrottuna sadun muodossa.
”Kaksi parhaista lyhytelokuvista, Tahra…” Jeanette Winterson vuoden lyhytelokuvien arviossa Sight and Soundissa, lokakuu 1992. Marraskuun 1992 numerossa Tahra esiteltiin BFI:n ja Connoisseurin videojulkaisun yhteydessä, ja The Times mainitsi sen televisioesityksen yhdessä Some Protectionin kanssa 17. elokuuta 1993.
The British Cinema Source Book, 1995, luetteloi British Film Instituten katselukopion Tahrasta.
