Vivante
Bernerin kylpykosmetiikkaa. Marjutin ensimmäinen mainoselokuva.
30 sekunnin oodi vaahtokylvylle. Suomen televisiossa se kiellettiin, koska se ”paljastaa hilpeästi, kuinka tyttö kylpee samassa ammeessa miehen kanssa”. Zagrebissa 1972 se voitti parhaan animoidun mainoselokuvan palkinnon ja päihitti Preston Blairin ja Geoff Dunbarin. Palkinto johti suoraan muuttoon Lontooseen.
Marjutilla oli Suomen Kulttuurirahaston apuraha animaation opiskeluun ulkomailla, mutta ura art directorina Helsingissä oli lähtenyt niin kovaan vauhtiin, ettei hän millään päässyt lähtemään. Kesällä 1970 hän pääsi vihdoin Mamaian elokuvafestivaalille Romaniaan, istui siellä animaationäytöksissä aamusta myöhäisiltaan ja tapasi brittiläisen animaatiotuottajan Dick Arnallin.
Innostuin valtavasti, istuin festivaalilla aamunäytöksistä myöhäisnäytöksiin ja sain oikein hevosannoksen animaatiota suoraan aivoihin. Näin, mikä tekee animaatiosta erityistä ja mitkä keinot olivat kuluneita ja sovinnaisia. Tapasin festivaalilla myös Dickin, elämäni rakkauden, ja Vivante-mainos syntyi näistä jännittävistä kokemuksista.
Marjut Rimminen, Mamaian festivaalista 1970
Muutamaa kuukautta myöhemmin Marjut törmäsi Helsingissä Kauppatorin kahvilassa mainosohjaaja Lemmikki Nenoseen, jota oli pyydetty tekemään tv-mainos Bernerin Vivante-kylpykosmetiikalle, mutta joka ei ollut keksinyt ideaa.
Ehdotin animaatiota, ja että mies ja nainen kylpisivät samassa ammeessa (sitä me Dickin kanssa harrastimme itsekin). Lupasin piirtää muutaman luonnoksen.
Marjut Rimminen
Berner piti luonnoksista ja hyväksyi kolmen kuukauden tuotantoajan. Ensimmäinen viivatesti oli kauhea: amme oli piirretty uudestaan joka kalvolle, ja kuva hyppi kuin se olisi kellunut kovassa myrskyssä. Niin Marjut oppi laittamaan asiat eri tasoille.
Kun mainos valmistui, Mainos-TV kielsi sen liian uskaliaana. Mainostoimisto Lintas uskoi hankkeeseen ja ilmoitti sen Klaffi-kilpailuun, Suomen vuotuiseen mainoselokuvakilpailuun, jossa Vivante palkittiin. Seuraavana keväänä Marjut lähetti sen Zagrebiin, jossa se voitti mainoselokuvasarjan Grand Prix’n ja päihitti Preston Blairin ja Geoff Dunbarin mainokset. Sen jälkeen Mainos-TV muutti mieltään ja päästi sen ruutuun.
Kesällä 1972 Anna-lehti kirjoitti Marjutista ja hänen veljestään Sakarista, jotka molemmat voittivat palkintoja esikoiselokuvillaan: Sakari pääpalkinnon San Remossa elokuvallaan Pilvilinna, Marjut ensimmäisen palkinnon Zagrebissa. Artikkeli kertoo, miten Vivante kiellettiin televisiossa, ja kysyy, miksi suomalaiset mainokset ovat niin vakavia. Marjut vastaa, että mainosta tilaamaan tulevat asiakkaat pyytävät aina, että mukana olisi myös huumoria.
Aakkosiakin joustamattomampi sponsori voi silti tuottaa herkkiä nautintoja, kuten parhaan mainoselokuvan palkinnon voittaja osoitti. Marjut Rimmisen Vivante, 30 sekunnin oodi vaahtokylvylle, on kielletty Suomen televisiossa, koska se paljastaa hilpeästi, kuinka tyttö kylpee samassa ammeessa miehen kanssa. Sen sijaan se ilahduttaa nyt elokuvateattereiden yleisöä ja voittaa festivaalipalkintoja.
Derek Hill, The Times, Zagrebin festivaalista 1972
Viime vuosina sellaiset reippaat lahjakkuudet kuin Lemmikki Nenonen ja Marjut Rimminen, jotka voittivat Zagrebissa palkinnon mainoselokuvallaan Vivante, … ovat osoittaneet omaperäistä ja tarmokasta otetta animaatioon.
Peter Cowie, Finnish Cinema, 1976
Zagrebin jälkeisenä vuonna, Annecyssa 1973, Lee Mishkin kutsui Marjutin töihin Halas & Batchelor -studioon Lontooseen. Muutamaa kuukautta myöhemmin Cannesissa Derek Younghusband, myös Halas & Batchelorilta, seisoi festivaalikahvilassa heiluttaen pomonsa sähkettä ja huusi: ”Onko täällä suomalaisia, ja tunteeko kukaan Marjut Rimmisen? Hänet on kutsuttu töihin Lontooseen.” Marjut muutti Lontooseen syksyllä 1974 ja on asunut siellä siitä lähtien.
Palkinnot
- 🥇 Paras animoitu mainoselokuva, 1972 Zagrebin animaatiofestivaali
- 🥈 Hopeaklaffi, 1972, Klaffi-kilpailun hopeapalkinto
Tekijät
- Ohjaus
- Lemmikki Nenonen ja Marjut Rimminen
- Suunnittelu ja animaatio
- Marjut Rimminen
- Asiakas
- Berner
- Mainostoimisto
- Lintas