Mainokset

30 sekunnin oodi vaahtokylvylle. Suomen televisiossa se kiellettiin, koska se ”paljastaa hilpeästi, kuinka tyttö kylpee samassa ammeessa miehen kanssa”. Zagrebissa 1972 se voitti parhaan mainoselokuvan palkinnon ja päihitti Preston Blairin ja Geoff Dunbarin. Palkinto johti suoraan muuttoon Lontooseen.

Marjutilla oli Suomen Kulttuurirahaston apuraha animaation opiskeluun ulkomailla, mutta ura art directorina Helsingissä oli lähtenyt niin kovaan vauhtiin, ettei hän millään päässyt lähtemään. Kesällä 1970 hän pääsi vihdoin Mamaian elokuvafestivaalille Romaniaan, istui siellä animaationäytöksissä aamusta myöhäisiltaan ja tapasi brittiläisen animaatiotuottajan Dick Arnallin.

Innostuin valtavasti, istuin festivaalilla aamunäytöksistä myöhäisnäytöksiin ja sain oikein hevosannoksen animaatiota suoraan aivoihin. Näin, mikä tekee animaatiosta erityistä ja mitkä keinot olivat kuluneita ja sovinnaisia. Tapasin festivaalilla myös Dickin, elämäni rakkauden, ja Vivante-mainos syntyi näistä jännittävistä kokemuksista.

Marjut Rimminen, Mamaian festivaalista 1970

Muutamaa kuukautta myöhemmin Marjut törmäsi Helsingissä Kauppatorin kahvilassa mainosohjaaja Lemmikki Nenoseen, jota oli pyydetty tekemään tv-mainos Bernerin Vivante-kylpykosmetiikalle, mutta joka ei ollut keksinyt ideaa.

Ehdotin animaatiota, ja että mies ja nainen kylpisivät samassa ammeessa (sitä me Dickin kanssa harrastimme itsekin). Lupasin piirtää muutaman luonnoksen.

Marjut Rimminen

Berner piti luonnoksista ja hyväksyi kolmen kuukauden tuotantoajan. Ensimmäinen viivatesti oli kauhea: amme oli piirretty uudestaan joka kalvolle, ja kuva hyppi kuin se olisi kellunut kovassa myrskyssä. Niin Marjut oppi laittamaan asiat eri tasoille.

Kun mainos valmistui, Mainos-TV kielsi sen liian uskaliaana. Mainostoimisto Lintas / Womena uskoi hankkeeseen ja ilmoitti sen Klaffi-kilpailuun, Suomen vuotuiseen mainoselokuvakilpailuun, jossa Vivante palkittiin. Seuraavana keväänä Marjut lähetti sen Zagrebiin, jossa se voitti mainoselokuvasarjan Grand Prix'n ja päihitti Preston Blairin ja Geoff Dunbarin mainokset. Sen jälkeen Mainos-TV muutti mieltään ja päästi sen ruutuun.

Aakkosiakin joustamattomampi sponsori voi silti tuottaa herkkiä nautintoja, kuten parhaan mainoselokuvan palkinnon voittaja osoitti. Marjut Rimmisen Vivante, 30 sekunnin oodi vaahtokylvylle, on kielletty Suomen televisiossa, koska se paljastaa hilpeästi, kuinka tyttö kylpee samassa ammeessa miehen kanssa. Sen sijaan se ilahduttaa nyt elokuvateattereiden yleisöä ja voittaa festivaalipalkintoja.

Derek Hill, The Times, Zagrebin festivaalista 1972

Zagrebin jälkeisenä vuonna, Annecyssa 1973, Lee Mishkin kutsui Marjutin töihin Halas & Batchelor -studioon Lontooseen. Muutamaa kuukautta myöhemmin Cannesissa Dereck Younghusband, myös Halas & Batchelorilta, seisoi festivaalikahvilassa heiluttaen pomonsa sähkettä ja huusi: ”Onko täällä suomalaisia, ja tunteeko kukaan Marjut Rimmisen? Hänet on kutsuttu töihin Lontooseen.” Marjut muutti Lontooseen syksyllä 1974 ja on asunut siellä siitä lähtien.

• 🥇 Paras animoitu mainoselokuva, 1972 Zagrebin animaatiofestivaali
• 🥈 Hopeaklaffi, 1972, Klaffi-kilpailun hopeapalkinto