Pomppis, leipuri

Lämmintä näyteltyä kuvaa toimivasta leipomosta: taikina pyörii koneen alla sivuvalossa, leipä kohoaa puukulhossa, pyöreitä viillettyjä leipiä jäähtyy ritilällä. Sinne kävelee piirretty leipuri, joka on rakennettu kahdesta yhteensopimattomasta asiasta: hattu, takki ja kädet ovat litteitä piirrettyjä muotoja valkoisena ja keltaisena, kun taas kasvot on muotoiltu täysin, turkki, viikset, vaaleanpunainen nenä ja kiiltävät siniset silmät, joten maalattu pää istuu irtileikatun vartalon päällä ja koko hahmo on kompositoitu oikealle kaakelilattialle. Hänelle on piirretty oma varjo keltaiselle seinälle kohotuskulhon taakse, ja juuri tämä yksityiskohta hitsaa kaksi tekniikkaa yhteen. Myöhemmin leivän kokoinen litteä keltainen käsi kurottaa mukaan ja nostaa käärityn leivän ritilältä, koskettaen oikeaa esinettä sitä liikuttamatta. Leipäpussiin on painettu ilmeisesti sama hahmo, joten elokuvan keino on pakkauskuvitus, joka kiipeää kääreestä leipomoon. Ääni kysyy, mitä tapahtui, kun leipuri yhdisti hyvät jauhot, mausteet ja ”ison määrän iloista liikevoimaa”, ja vastaa sitten tuotenimellä ja lauseella ”Hyvällä leivällä on salaisuutensa”, ja lopuksi nähdään laatikollinen käärittyjä leipiä kyltin ”perhe leipurit” takana.