Kellogg, lesemurot
Kellogg Company / Taucher
Laiha mies makaa valveilla maalatussa makuuhuoneessa. Kuviollinen tapetti, hapsureunainen lampunvarjostin ja pilkullinen untuvapeitto on kaikki airbrushattu lämpimän okranvärisiksi, ja tummanpunaisesta tyhjyydestä marssii häntä kohti rivistö kuorrutettuja pullia. Huoli saapuu ajatuskuplana, joka täyttää ruudun, ja pehmeästi maalatun kumpupilven sisällä on tarkka tekninen kaavio, vehnänjyvän poikkileikkaus neljine osoitinviivoineen, joten koulukirjan kuvitus ja uni mahtuvat samaan kuvaan. Aamu hoidetaan puhtaana grafiikkana: muroja valuu paketista pitkänä hiutalenauhana, ja sana LESEMUROJA on jo tekstattu kulhon pohjaan, kun ne laskeutuvat. Myyntityön tekee laulettu säkeistö, riimi siitä, ettei nykyruoka jätä vatsalle mitään tekemistä, kertosäkeenään ”Kuitua, kuitua mulla anna”. Paketti näkyy vain piirrettynä, aamiaispöydällä kulhon vieressä, ja elokuva päättyy punaiseen Kellogg's-käsialalogoon nousevan auringon päällä, kun raidallisiin pyjamahousuihin puetut jalat astelevat ulos kuvasta.
Puheessa: Nykyihmisen ruokani hienoa on, että vatsan työ on olematon. Makkarat, pullat, kaikki muu, vähän kuituisa vatsaan puristuu. Kuitua, kuitua mulla anna, en paino lastia kauan kanna. Kelloks uutta nyt sulle tarjoo, kai ruuan monen se jättää varjoon. Lesemuroja aamui syö, jopas alkavi vatsan työ. Lesemurrat uudet kellokin, aamupalaksi ota pikimmin.