Serlan Pehmo, tuli hätä
Serla / Vistakuva
Tässä ei ole animaatiota lainkaan, millä on merkitystä, kun ratkaistaan, kuuluuko elokuva tänne. Se on käytännössä yhtä ainoaa juoksua: kamera on alhaalla lapsen korkeudella ja liikkuu juosten korkeaa heinää ja päivänkakkaroita kasvavan niityn halki, harmaan lautaladon nurkan ohi, puuportaita ylös hanhi tiellä, pienelle huussille, joka on puoliksi pusikon peitossa. Jännitteen luo lapsen rakko eikä mikään muu, ja ääni on kiireisen lapsen: ”tuli hätä, hätä, hätä, mulla on kiire”. Tuote odottaa juoksun päässä lavasteena, rulla seisoo huussin ikkunalaudalla ja näkyy ikkunapuitteiden läpi lapsen heijastuessa lasista, mikä on hillitympi tapa päästä pakkauskuvaan kuin tuotteen nostaminen kameran eteen. Lopussa on lähikuva jaloista, siniset shortsit polvien ympärillä, ja niiden viereen on kuvaan upotettu teksti SERLA, mikä on mainoskatkolle rohkeaa.
Elokuvassa kuultua, konelitterointi, tarkistamaton: Että pitikin ja kesken pelin. Tuli hätä, hätä, hätä. Mulla on kiire. Tuolla on puuse. Voi ei. Täällä on pehmua. Serran pehmeää pehmua. Ja julkuun. Tässä on kaks paprua päällekkäin tehmaa.