Sunnuntai, Pullapoika

Läheltä kuvattua ruokaa mustalla pohjalla, valo matalaa ja lämmintä: sokeroituja pullia, jotka on halkaistu päältä ja täytetty hillolla, vadelmista ja mustaherukoista tehty torttu valkoisen kerman päällä, lasta vetämässä tummaa suklaakuorrutusta murujen peittämän kakun yli niin, että murut nousevat mukaan. Elokuvan ainoa tekemisen jälki on nokinen uunipelti, jolla on kolme käsin pyöritellystä taikinasta muotoiltua hahmoa, iso, keskikokoinen ja pieni, kädet ylhäällä ja jalat koukussa kuin juoksussa, ja jokaisen kasvoihin on painettu kolme reikää, joten suut ovat auki. Kokojen porrastaminen tekee tuotesarjasta perheen ilman, että siitä sanotaan sanaakaan. Sitten puuseinä, jolle on ripustettu pakkausten etupuolia, ciabattaa, browniet, pizzapohja ja rivi piirakka- ja leivostaikinoita, joiden jokaisessa etiketissä on sama punainen ruusu ja jotka on aseteltu ruudukkoon niin, että koko sarja hahmottuu yhtenä asiana. Laulettu suomalainen tunnussävelmä luettelee maut, ”mansikka, omena, vanilja”, ja päättyy sanoihin ”onhan sunnuntai, leipäpäivä tottakai”, ennen Raision merkkiä. Taikinahahmoja lukuun ottamatta siinä ei ole animaatiota.