Nami Nami
Valio / MY / Vistakuva
Kalvoanimaatiota alusta loppuun, tapahtumapaikkana metsä, jossa lumi on maalattu vaaleanpunaiseksi ja liilaksi valkoisen ja sinisen sijaan, varjot ovat malvanväriset ja taivas litteän vaalea. Mäyrä kaivautuu esiin lumikinoksesta, vaaleanruskea karhunpentu ja tummanpunainen majava kohtaavat raidallisen pallon luona olkalaukut olallaan, ja pentu ojentaa vanukaspurkkia. Sitten mäyrä ottaa elokuvan haltuunsa: se syö, nuolee käpäläänsä ja puhuu suoraan kameralle isossa lähikuvassa, ja kun siltä kysytään, kuka se oikeastaan on, se vastaa ”ystävänne, Miiru Mäyrä”. Reitti pakkauskuvaan on rakennettu näppärästi: mäyrän takana oleva maalattu metsä vaihtuu vinoiksi keltavalkoisiksi raidoiksi, jotka paljastuvat purkin omaksi etiketiksi, joten tausta on ehtinyt muuttua pakkaukseksi ennen kuin sen huomaa. Lopuksi lumessa seisoo kolme purkkia, joista jokaisen kyljessä on yksi juuri nähdyistä eläimistä, ja niiden vieressä siveltimellä kirjoitettu Nami nami -logo ja Valion soikio: koko roolikaarti on muuttunut tuotteeksi. Piirros on pehmeä ja pyöreä, paksut ääriviivat, pulleat posket ja pitkät ripset, lähempänä kuvakirjaa kuin julistetta.
Elokuvassa kuultua, konelitterointi, tarkistamaton: Onkos teillä mitään syötävää? Onhan meillä, ole hyvä. Banaanin ja suklaamakuin. Nami, nami. Uusi banaanimakunen suklaavanukas. Oli se. Kuka sä oikeastaan olet? Ystävänne, Miiru Mäyrä. Nami, nami.